tiistai 1. elokuuta 2017

Kaksi suosikkia ja yksi hutiostos

En ole kirjoitellutkaan tänne toviin. Jotenkin videot ovat kiskaisseet minut mukanaan Youtuben ihmeelliseen maailmaan. En ole edes viitsinyt blogiin linkkailla jokaista videota, jonka olen puskenut ulos tässä lyhyen ajan sisään. Videoista on tullut niin arkipäiväinen tapa kommunikoida ja kertoa juttuja, että koko ajatus blogiin kirjoittamisesta on tuntunut kaukaiselta. Nyt kuitenkin sen teen. Mulla on nimittäin jaettavana teille ilouutinen siitä, että löysin täydellisen meikkivoiteen, joka kuitenkaan ei ole crueltyfree, mutta aina sille ei mahda mitään. Koitan suosia kosmetiikkaostoksissa aina eläinkokeettomia tuotteita, mutten ole vetänyt tarkkaa rajapyykkiä tai kieltänyt itseltäni mitään, sillä joskus ne parhaimmat tuotteet ja omaan budjettiin sopivimmat on niitä pahimpia. Sen pidemmittä puheitta, menkäämme asiaan. 

Tässä kolmikossa yksi tuotteista on inhokkini. Osaatteko arvata, mikä näistä? Tosin videoitani katsovat ihmiset sen jo tietävätkin varmasti. Se on tottatosiaan tuo Lorealin primeri.
infallible
Yksi niitä ostoksia jälleen kerran, kun internetin hehkutus aiheutti minulle tarpeen testata kyseistä tuotetta. Monet kauneustubaajat ovat jossakin vaiheessa vannoneet tämän nimeen ja ylistäneet sitä maasta taivaisiin, mutta omalle sekaiholleni, joka vaatii kunnon pakkeloinnin, jottei naama kiillä heti puolentunnin kuluttua, tämä tuote ei tee oikein mitään. Meikin kestoon tämä vaikuttaa yhtä hyvin kuin pelkkä kosteusvoide pohjana ja meikkivoiteen levittäminen tämän päälle tasaisesti on välillä helvetillistä hommaa todella, siis _todella_, silikonisen pintansa takia. Tuntuu, kuin primeri ei tarttuisi mitenkään ihoon eikä mikään meikki sen päälle. Kuten videoilla olenkin sanonut, aikomuksenani on kuitenkin käyttää tuote loppuun, sillä en halua heittää rahaa hukkaan. Tottakai joillakin ihmisillä tämä toimii, mutta omaan rasvanaamaani tämä ei sovellu. Oikeastaan ostinkin tämän vain sen takia, että tätä löytyi lähimarketista. Ei enää kosmetiikkapäätöksiä tuolla logiikalla kiitos.

w7
Kyseinen W7 luomiväripaletti tarttui mukaan heräteostoksena Cocopandalta, kun etsin uutta meikkivoidetta itselleni. Olen yllättynyt, miten tämä W7 paletti eroaa aikaisemmista saman firman paleteista, sillä luomivärien koostumus ei ole enää yhtä jauhoinen ja kuiva kuin ennen, vaikka varisemista edelleen tapahtuu levittäessä, tosin pienemmissä määrin. Tästä on muodostunut arkipalettini kertaheitolla. Värit ovat kylmänpunertavia, mikä sopii itselleni vallan mainiosti. Suosittelen tätä palettia W7 Nakedpalettikopioiden sijaan, sillä tämä kulkee myös kätevämmin mukana pienestä koostaan johtuen ja paletti sisältää kaikki sävyt, mitä peruspäivänä tai vaikka juhlameikkiinkin tarvitsee. Pigmenttiä näissä riittää omaan makuuni tarpeeksi.
revlon,
Tämä meikkivoide onkin postauksen kruununjalokivi ja the juttu. Törmäsin meikkivoiteeseen erään amerikkalaisen kauneustubaajan kommenttiosiossa ja heti alkoi armoton googlettaminen, että mistä tämän saa Suomessa käsiinsä. Ensimmäisenä tuli vastaan monia jenkkikauppoja, joiden postimaksut olivat aivan kohtuuttoman hintaiset näin halpaan meikkivoiteeseen suhteutettuna. Sitten siinä etsiessä ja googletellessa tuli vastaan Cocopandan sivu, josta tämän sitten itselleni nappasinkin. Jouduin myös googlettamaan eri värisävyjen erot, jotta löytäisin juuri sen oikean itselleni. Meikkivoidetta ensimmäistä kertaa testatessani rakastuin heti. Se kesti kasvoillani 8 tuntia hyvänä, mikä on erikoista mun naamavärkkini kanssa. Meikkivoidetta myös tarvitsi hyvin vähän ja jopa yksi kunnon pumppaus oli liikaa. Olen sanoinkuvaamattomalla tavalla rakastunut tähän. Joten, jos olet samanlainen rasvapallonaama kun minä, suosittelen todellakin testaamaan kyseistä tuotetta.
revlon,
Jotkut ovat jopa sanoneet, etteivät laita meikkivoiteen päälle laisinkaan puuteria ja se ei silti ole tahmea, vaan kestää melkein koko päivän. Aivan uskomaton tuote hintaansa nähden ja kerrostamalla tällä saa todella peittävääkin lopputulosta, vaikka itse tuote kasvoilla tuntuu hyvinkin kevyeltä.

Kiitos, jos selvisit tänne asti ja ihmettelen, jos siellä on vielä lukijoita. Tässä lopussa on vielä linkki youtubevideooni, jolla siivoan meikkiboksejani ja vippaan aika vinon pinon tuotteitakin pois. Videoon pääset tästä 


-Mari

lauantai 7. tammikuuta 2017

Vuosi 2016

Vuosi 2016 oli itselleni kaikkea koulustressiä ja muuta lukuunottamatta aika tasainen. Isoin asia koko vuonna on varmaan itselle ollut Pokemon GO, jonka johdosta Jyväskylä on tullut tutuksi laajemmassakin mittapuusa ja on tullut löydettyä esimerkiksi ihan mielettömän upeita graffiteja ympäri kaupunkia. 

Pokemon GO:n lisäksi vuosi sai mut haikeaksi toukokuussa, sillä muutin viimein pois ylioppilaskylästä ja täten ainakin hetkeksi hyvästelin Kortepohjan. Musta tuntuu, että mun suurin itsenäistyminen tapahtui niissä pienissä ghettokämpissä itäsaksalaisen syleilyn avittamana. Kortepohjassa sijaitsi mun oma yksiö ja sen jälkeen toinen aivan samanlainen. Toukokuussa muutinkin sitten Jyväskylän alakaupungille ja pakko sanoa, että on tänne sivistyksen pariinkin kotiutunut, vaikka Kortepohjan tornitalojen hyvästely olikin aika haikeaa. Onneksi Kortepohjasta ei ihan täysin eroon joutunut, sillä mun muutettua sieltä pois, Sergei muutti sinne. Toki hän ei muuttanut niihin autenttisiin yksiökoppeihin vaan modernimpaan taloon, mutta ainakin samoihin maisemiin on syytä palata myös vuonna 2017. 
Uuden kämpän myötä elämään tuli myös niinkin mystinen asia kuin huonekalujen osto, kun ei enää asunutkaan osittain sisustetussa asunnossa ja kriisi alkoi iskeä päälle, sillä uuteen asuntoon muuttaessa en omistanut kuin tv-tason, sängyn ja kirjahyllyn.
Asunto alkoikin muotoutua pikkuhiljaa omannäköisekseen pieneksi kodiksi ruokapöytineen ja harmaine nojatuoleineen ja tietenkin Hosteltauluineen.
Peleille ja kameroille hommattiin astetta jämptimpi kirjahylly, joka sai lempinimen sielunsyöjä ihan jättimäisen kokonsa ja tumman värinsä takia. Mua ensin pelotti, että syökö kirjahylly kaiken kämpän huomiosta, mutta aika äkkiä se kasvoi kiinno tv-tason kylkeen ja hankinta osottautui aivan nerokkaaksi.
Vuoteen kuului myös iso kasa pelejä, lisää pelejä ja muutama uusi konsoli. Meidän pelivarannot on kasvanut niin valtavaksi, että yksiö alkaa ahistamaan ja tarvisi tehdä jossakin välissä jonkinlaista exceltaulukkoa kaikesta omistamastaan, jotta pysyisi enää edes kärryillä. Myös lautapelien kasa on kohonnut taivaisiin vuoden aikana.
Snapchat kasvoi myös osaksi mun jokapäiväistä arkea. Alun kankeuden jälkeen sovellus on tullut hyväksi esimerkiksi viihtyisästä nopeasta somesta, jossa ei itseään tarvitse turhemmin sensuroida, sillä kaikki katoaa aikanaan eikä vuosienkin jälkeen tarvitse muistella somesekoilumuistoja (kiitos facebook niistä jokapäiväisistä muistotuksista)
Vuoteen on myös mahtunut todella paljon olutta, mikä nyt ei yllätä varmaan ketään, vaikka humalakerrat onkin vähäisiä. Sain maistaa vuonna 2016 todella montaa uutta oluttuttavuutta ja monet niistä olivat mitä ihastuttavimpia, vaikka huonojakin mahtui joukkoon. Hullaannuin vehnäoluiden maailmaan aivan täysin ja muutamia kauppasuosikkeja siltäkin osalta osui omaan kauppakassiin vuonna 2016.
Hyvästelin myös vaaleat hiukset pysyvästi. Kyllästyin ainaiseen taittotappeluun ja repäisinkin vähän kovemmin sitten.
Päädyin nimittäin takaisin tuttuun ja turvalliseen oranssiin päähän ja päätös on varmaan koko vuoden parhaimpia. Haalistuessaan väri muuttuu nätiksi kylmänkupariseksi ja ei haittaa, vaikkei jaksaisi koko ajan olla sävyttelemässä. Elämä helpottunut kovasti.
Vuonna 2016 näin myös prototyypin muumipapan muumitaloviritelmästä ja monta muuta hienoa asiaa reissatessani hieman Suomen sisällä.
Kävin nimittäin Turussa moikkaamassa Mammia ja Bobia. Ari oli toki matkassa mukana ja viihdyin Turussa. Oli mukava käydä siellä niin monen vuoden pohtimisen jälkeen. Pääsin näkemään myös Myniksen ja Naantalin. Reissu oli loistokas.
Perustin myös uuden instagram tilin kaikelle pehmolelu- jne häröilylle ja se löytyy nimellä Rouvaperuna. Siellä ei selfiet loista vaan enempikin kaikki muut elämäni höpönassuotukset.
Vuosi 2016 nosti tubettamisintoni kattoon, vaikka blogipuoli onkin videoiden teosta kärsinyt kovasti. Jos jotain voisin luvata niin panostaa näihin kahteen asiaan vuonna 2017. Valokuvaus nimittäin palasi myös harrastuksena elämääni isossa määrin ja mikäs sen parempi tekosyy postata blogiin hömppää.

Jeesus, kossu, lammas ja minä Mari toivotamme kaikille blogiani edelleen seuraaville kärsivällisille ihmisille valoisaa ja siunattua vuotta 2017.